HasBeen kaudet 1 ja 2 ovat nyt Yle Areenassa. Luonnollisesti ennen tähän postaukseen syventymistä suosittelen katsomaan sekä ne, että YouTubesta Dallas Vlod -spinoffin viisi jaksoa!
HasBeenin kehittymisen voi katsoa alkaneen jo keväällä ja kesällä 2012 kun osallistuin Robin the Movie -elokuvan tekemiseen käsikirjoittajana ja leikkaajana. Dokumentti rakentui lennosta sekä Robinin perheen toimittaman arkistomateriaalin että elokuvan ohjanneen Inari Niemen kuvaaman uuden matskun voimin. Se tehtiin hurjaa vauhtia, koska ilmiö Robinin ympärillä oli hurja, ja päällimmäisin tunne mitä kuuden vuoden takaa muistan on hirvitys silloin 13-vuotiaan popparin puolesta. Suosio oli käsittämätön, ja syntynyt lähes välittömästi ensisinglen julkaisun myötä. En voinut olla miettimättä mitä tapahtuu, jos suosio katoaa yhtä nopeasti kuin se tulikin. Robinilla itsellään oli taustalla loistava tukijoukko, ja suosiokaan ei ole laantunut, mutta tarinankertoja minussa alkoi tietenkin pohtimaan, “mitä jos?”
Kun kolme vuotta myöhemmin 2015 Yle Draaman päällikkö Jarmo Lampela kysyi minulta ideoita uuteen nuortensarjaan ja mainitsi nimenomaan musiikkimaailman heitä kiinnostavaksi näyttämöksi, nämä ajatukset tursusivat paperille lähes välittömästi. 2012-2013 kehittelin Ylelle nuortensarjaa joka keskittyi 16-vuotiaisiin lukion ekaluokkalaisiin, heidän rakastumisiinsa, ystävyyksien hajoamisiin ja syntymisiin, kaapista tulemisiin ja hyväksymisen etsimisiinsä. Sarjaa ei tuotettu (proggis toteutuikin sitten tietämättäni Norjassa). Nyt kaivattiin kuitenkin jotain ihan muuta. Yhden elementin poimin huomaamattani tuosta projektista HasBeeniin; nuoren miehen ja naisen tiiviin mutta platonisen suhteen. Muu sai jäädä.
Toinen pitkä elokuvani Ollaan vapaita oli saanut ensi-iltansa vain paria kuukautta aiemmin, ja siinä olin tutustunut ja ystävystynyt Johannes Brotherukseen. Johannesta voisi kutsua renesanssimieheksi. Häneltä luonnistuu niin näytteleminen, kirjoittaminen, laulaminen kuin säveltäminenkin. Ja syksyllä 2015 hän oli juuri täyttämässä 18. Itse olin 31, ja koin voimakkaasti, että tarvitsen jeesiä nuorison mielenmaiseman tavoittelussa. Onneksi Johannesta ei tarvinnut paljoa suostutella mukaan.
Parilla-kolmella istunnolla syntyi jonkinlainen raami, jonka pohjalta lähetin Lampelalle tämän viestin:
No sehän kuulosti. Pyyntö oli vuoden loppuun mennessä muutaman sivun paketti. Kirjoitimme sen aikamoisessa vimmassa, ja olen todella yllättynyt miten lähellä se on lopullista sarjaa. Isoin muutos on tietenkin se, että Simo on muuttunut Sallaksi. Kävimme Johanneksen kanssa seuraavassa työvaiheessa kaikki hahmot läpi, pohtien niitä syvemmin ja hakien perusteluja niihin tehtyihin ratkaisuihin – kuten sukupuoleen. Simon kohdalla muutos Sallaksi tuntui kaikin tavoin tekevän kokonaisuudelle hyvää. MikkiH:n kaveriksi syntyi MakeX, ja räppäristä tuli duo. Ensimmäisissä luonnoksissa mukana oli Mikin sisko, jonka piti olla Niklaksen love interest, mutta tämä tuntui vähän liian “söpöltä” yhdistettynä MikkiH:n ja Essin suhteeseen. Myöhemmin mukaan tuli vaihto-oppilas Diana, joka olisi ensimmäinen Niklaksen tapaama omanikäinen tyttö joka ei tiedä kuka hän on.
Synaripaketti, marraskuu 2015 (PDF)
Sarjan ensimmäinen hahmotelma oli 12 jaksoa joiden pituuden oli tarkoitus olla “klassiset” 20-22 minuuttia komediasarjojen perinteen mukaisesti. Keväällä 2016 Lampela ja Yleltä mukaan tullut tuottaja Pekka Ruohoranta kehottivat meitä tutustumaan norjalaisten sarjauutuuteen nimeltä “Häpeä” (näin siis meille sanottiin). Sarja oli tehty täysin VOD-alustaa ajatellen ja jaksojen pituudet olivat 10 minuutin tienoilla, tarpeen tullen pidempiäkin. Innostuimme ajatuksesta tietämättä mitään siitä, miten valtava ilmiö SKAMista tulisi vielä saman vuoden aikana. Purimme tarinan uudelleen osiin ja teimme outlinen 20 10-minuuttisesta jaksosta, sekä kolmeminuuttisen pilotin joka kuvattiin toukokuussa 2016. Lisäksi mukaan tuli hahmokuvailuja, moodboardeja ja muita tarkentavia suunnitelmia:
Niklaksen hahmon moodboard
Sallan hahmon moodboard
MikkiH:n hahmon moodboard
Tyyliajatuksia 2016. Aika lähellä?
Syyskuussa Yle ilmoitti, että sarja on seuraavan vuoden tuotanto. Kuvaukset olisivat syksyllä 2017, jolloin tehtäisiin ensimmäiset 10 jaksoa. Tuotannollisista syistä 20 jakson paketti jaettiin kahteen kauteen (syksy 17 ja kevät 18), joista jälkimmäisen tekeminen oli tavallaan puoliksi varmaa, mutta selvästi – ilman että asiaa sanottiin eksplisiittisesti – kiinni siitä, miltä ykköskausi alkaa näyttää ja tuntua. Voisimme vielä mokata tämän.
Samaan aikaan keskustelussa oli Amos Brotherus. Osa koko kahden aikajänteen viehätystä oli se, että Niklasta pääsisivät näyttelemään sekä Johannes että Amos eri-ikäisinä. Amos oli kuitenkin jo 15-vuotias, ja kasvoi kovaa vauhtia. Syyskesällä 2017 hän olisi jo Johanneksen pituinen. Nuoren Niklaksen uudelleen roolittaminen olisi vähintäänkin hankalaa, todennäköisesti iso kompromissi. Niinpä syntyi suunnitelma, jonka mukaan alkaisimme kuvaamaan Amoksen kohtauksia mahdollisimman pian, ja pitkin seuraavaa vuotta. Näin saisimme kuviin myös eräänlaista Boyhood-efektiä, kun nuori Niklas kasvaa reilun vuoden ajalle sijoittuvissa takaumissa. Niklaksen ensimmäiset takaumat kuvattiin marras-joulukuun vaihteessa 2016 kolmen kuvauspäivän aikana, ja niitä kuvattiin lisää huhtikuussa 2017. Loppujen lopuksi NIC-teinitähden nousua ja tuhoa kuvattiin yhteensä kahdeksan kuvauspäivää viidessä vaiheessa marraskuusta 2016 lokakuuhun 2017. Käsikirjoitukset näihin kuvauksiin edelsivät jaksojensa käsikirjoituksia, ne perustuivat outlineen ja olivat jossain määrin myös “mahdollisuuksien taidetta” – esim isoimmat ajatukset laulukilpailun finaalin toteuttamisesta hylkäsimme samantien. Lopulliset kokonaisuudet syntyivät vasta leikkauspöydällä.
Käsikirjoitustyöskentely Johanneksen kanssa toimi niin, että istuimme yhdessä ideoiden, kirjoitellen ranskalaisia viivoja tilanteista ja repliikeistä, ja sen jälkeen vetäydyin kirjoittamaan jakson auki yksin. En poikennut yhteisistä hahmotelmistamme käytännössä lainkaan, joten tästä syystä käsikirjoituskrediitti on 1. kaudella jaettu tasan, vaikka teksti syntyikin minulta. Olen aina kokenut, että itse aukikirjoittaminen on käsikirjoittamisen helpoin työvaihe. Käsikirjoitukset kirjoitettiin kolmessa osassa, jaksot 1-4 maalis-huhtikuussa, 5-8 toukokuussa ja 9-10 kesäkuussa 2017. Niistä kirjoitettiin vielä toiset versiot Ylen dramaturgin Laura Immosen ja omien uusien ajatusten pohjalta, ja toiset versiot olivat kuvauskäsikirjoituksia.
Käsikirjoitukset:
Kahta kuvausjaksoa edelsi molempia kolmen viikon harjoitusaika, jolloin treenasimme Johanneksen ja Mimosan kanssa päivittäin työpäivän päätteeksi kolmen-neljän tunnin ajan. Näissä harjoituksissa moni kohtaus löysi uusia suuntia, moni improttu läppä sai alkunsa ja dialogi lisämausteita ja sävyjä. Kuvauksissakin syntyi joitain uusia ideoita, mutta suurin osa improtusta materiaalista on harjoituksien tulosta. Toisella harjoitusjaksolla käytössä oli vielä Sallan työhuoneen setti, joka pidettiin pystyssä elokuusta lokakuun loppuun. Esimerkiksi jakson 10 riita harjoiteltiin setissä perusteellisesti.
Kuvasimme jaksot 1-4 elokuussa ja jaksot 5-10 jo kuvattuja takaumia lukuunottamatta lokakuussa 2017. Nähtyään jaksojen 1-4 raakaversiot Yle teki nopean päätöksen kakkoskauden tilaamisesta, ja antoi sille hurjan aikataulun: sen pitäisi tulla ulos jo kesällä 2018. Kuvaukset siis oli aloitettava niin aikaisin kuin mahdollista, ja kun laskimme linjatuottaja Kaika Astikaisen kanssa aikatauluja, tajusimme, että käsikirjoitusten kirjoittaminen olisi todella nopea prosessi, ja silti niiden valmistuminen jäisi aivan viime tinkaan. Selkeä outline kaudelle oli olemassa, mutta töitä oli silti edessä julmetusti.
Ylen ja Johanneksen siunauksella aloitin rekryprosessin kolmannen kirjoittajan löytämiseksi – jonkun jolle voisin antaa aukikirjoittamisvastuuta ainakin kolmasosasta jaksoja. Tekisinhän samanaikaisesti kirjoittamisen kanssa ykköskauden jälkitöitä, ja tunteja on vuorokaudessa 24 minullakin. Fokus oli nuorissa naiskäsikirjoittajissa, ajatuksena se, että kakkoskaudella esiin nousee paitsi Niklaksen sisko Essi, myös uusi rakkaus Diana. Koin, että osasin luontevasti kirjoittaa Sallan hahmoa, mutta näihin halusin lisää näkökulmia ja apuja.
Kuudesta haastattelemastani kirjoittajasta neljän kanssa kokeilin ensimmäistä kertaa rekryprosessia, jossa he kaikki ykköskauden käsikirjoitukset luettuaan kirjoittaisivat osittain auki 2. kauden ensimmäisen jakson sen synopsiksen pohjalta. Heidän kanssaan tehtiin sopimus ja työstä maksettiin palkkio. Tämän prosessin perusteella tehtävään valikoitui Maaria Nuoranne, joka huolimatta siitä, ettei hän ole opiskellut käsikirjoittamista, oli kehitellyt viimeisen parin vuoden ajan omaa nuorten aikuisten sarjaansa ja ollut sen ainoa käsikirjoittaja. Sain lukea sarjan käsikirjoituksia ja niiden sekä näytteen perusteella olin aika varma, että tässä on nyt oikea henkilö meille.
Ja miten ihanaa onkaan olla tällaisessa asiassa oikeassa. Maaria nappasi välittömästi kiinni sarjan maailmasta, teemoista ja hahmoista (onhan hänkin sekä näytellyt että musisoinut), ja pääsimme välittömästi työhön kiinni. Ensimmäisten jaksojen kirjoittamisen jälkeen huomasin nojaavani Maariaan jopa enemmän kuin olin etukäteen ajatellut. Jaoimme jaksot 11-19 käytännössä puoliksi. Prosessimme oli ykköskautta mukaileva, tosin tuplanopeudella: joka viikko kirjoitimme molemmat auki yhden käsikirjoituksen. Viikko alkoi yhteissessiolla Johanneksen kanssa, aukipuhumisella ja ideoinnilla, hahmottelulla, ja sitten vetäydyimme kirjoittamaan omillemme. Viikon päätteeksi kävimme käsikset yhdessä läpi ja muokkasimme niitä tarpeen mukaan. Viimeiset käsikirjoitukset valmistuivat juuri ennen kuvauksia, Ruisrock-jakson käsikirjoitus vasta kesäkuussa kun speksit siitä mikä on ja ei ole mahdollista festivaaliympäristössä selkenivät vasta silloin. Tammikuun lopussa teimme vielä neljän päivän kirjoitusretriitin Lissaboniin tuulettaaksemme ajatuksiamme ja pöyhiäksemme vielä kerran kohtauksia. Esimerkiksi jakson 17 loppu jossa Niklaksen äiti ja isä kohtaavat oli tämän reissun tulosta.
Käsikirjoitukset (ensin mainittu nimi on alkuperäinen aukikirjoittaja):
Jakso 19 kirjoitettiin tavallaan tarinan lopuksi, ja jakso 20 siihen perään epilogiksi. Alkuperäinen kokonaisoutline oli sulkenut tarinan käytännössä täysin, mutta Ylen kehoituksesta kehitimme sinne mahdollisia lähtökohtia kolmannelle kaudelle, mikäli HasBeen vielä jatkuu. Tätä kirjoittaessa asiasta ei ole mitään varmuutta.
Niklaksen ja Sallan instagram-tilit olivat osa alkuperäistä suunnitelmaa, tämäkin siis norjalaisten inspiroimana. Osa instasisällöstä kirjoitettiin käsikirjoituksiin sisään (ja näytettiin myös jaksoissa), osa luonnosteltiin ranskalaisin viivoin etukäteen ja improvisoitiin kuvaustilanteessa. Instagram-tilin reaaliaikaisuuden takia meidän piti laittaa tapahtumat kalenteriin, esimerkiksi päättää, että Buli ilta -jakso tapahtuu 21. syyskuuta, ja Niklaksen ja Lisen ero 26. syyskuuta. Kuvauksissa elokuussa kuvatut instastoryt asetettiin järjestykseen ja niiden aikaleimaa manipuloitiin tietokoneella (tässä vaiheessa instagram ei vielä antanut päivittää storyyn mitään yli 24 tuntia vanhaa) ja siirrettiin puhelimeen dropboxin kautta. Kalenterimuistutukset auttoivat päivittämään storyt oikeisiin kellonaikoihin.
Prosessi oli vaivalloinen ja tapahtui pienelle yleisölle, mutta kaltaiselleni kirjoittajalle joka aina pohtii hahmojensa elämää tarinan ulkopuolella, oli todella inspiroivaa miettiä millaiset ovat näiden hahmojen somet. Se, miten joku someaan päivittää, kertoo hänestä ihmisenä yllättävän paljon. Instagramissa nähtiin ihania pieniä kohtauksia joilla ei olisi ollut sarjassa mitään paikkaa – suosikkini on, kun Salla rakentaa DIY-äänityskopin studioonsa, ja se miten tämä toistuu Berliinissä. Pientä katkeruutta heräsi jälkeenpäin kun Facebook Watch aloitti SKAMin jenkkiversion esittämisen, ja heidän hahmojensa tilit näyttivät olleen aktiivisia jo vuosia. Kyse oli tietenkin pelkästä feikistä – Facebook omistaa Instagramin. Me kun olimme tätä hommaa tehneet sitten ihan manuaalisesti jo huhtikuusta 2017.
Sallan instagram aktivoitui kunnolla vasta huhtikuussa 2018 kun ensimmäinen kausi oli tullut Yle Areenaan. Koko syksyn puhuimme, puoliksi leikillä, siitä miten Sallan instaa pitäisi päästä kuvaamaan Berliiniin hänen lähtönsä jälkeen. Ylen katsojatyöpajassa 14-19-vuotiaat koeyleisöläiset kertoivat pitävänsä Sallasta erityisesti, ja yhden työpajalaisen ehdotus Sallan omasta tubekanavasta sai muilta kannatusta. Sallahan ilmoittaa jaksoissa vihaavansa koko ajatusta, ja minua ja Maariaa alkoi heti kutkuttaa se, miten Salla laitettaisiin syömään sanansa.
Dallas Vlod -spinoff tilattiin helmikuussa 2018 omaksi viiden Youtube-videon kokonaisuudekseen, johon kuuluisi myös Sallan instan päivittäminen huhtikuusta heinäkuuhun Berliinissä kuvatuilla storyillä. Annoin tämän kirjoitusvastuun mielelläni suoraan Maarialle ja Mimosalle. Vlod kuvattiin kahdella kuvausreissulla, huhtikuussa ja toukokuussa, hyvin pienellä ryhmällä. Maaria ja Mimosa kirjoittivat käsikset hyvinkin tarkasti auki, ja Berliinissä niitä sekä kuvattiin suoraan sellaisinaan, että improvisoitiin yllättävistä tilanteista kiinnostavaa matskua.
Dallas Vlod ep1: Ykköstykki ja Prinsessa Ruusunen (PDF)
Dallas Vlod ep2: Once More With Feeling (PDF)
Dallas Vlod ep3: Älä luota. Älä innostu. (PDF)
Dallas Vlod ep4: Salla’s Tour (PDF)
Dallas Vlod ep5: Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita (PDF)
Yhteensä Instagram-postauksia tuli 560, lähes tarkalleen puolet ja puolet syksyllä ja keväällä. Keväällä Niklaksen feedi oli paljon hiljaisempi, ja tätä balansoi Sallan Berliinielämä.
HasBeenin kirjoittamisessa on ollut paljon uutta ja opettavaista. Ylen toivoma prosessi, jossa käsikirjoituksiin meneminen tapahtuu vasta kun sarja on varma, epäilytti etukäteen mutta oli lopulta paras työtapa jota olen koskaan käyttänyt. Tämä on tietenkin mahdollista vain, kun tilaajatahon luottamus on sellaisella tasolla, että ehdotus tulee heidän suunnaltaan. Muissa projekteissa oletettavasti edessä on edelleen rahoituksen kerääminen nimenomaan käsikirjoituksen avulla. Se, että tekstiä kirjoitetaan jo roolitettujen näyttelijöiden suuhun ja sitä pääsee välittömästi heidän kanssaan testaamaan oli inspiroivaa ja innostavaa. Kaikenkaikkiaan en keksi mitään tapaa millä HasBeenin kirjoituspuoli olisi voinut olla parempi, jos ehkä kakkoskauden käsiksille edes yksi lisäkuukausi ei olisi tehnyt hallaa. Aivan erityisen lisän toivat 13 alkuperäisbiisiä, joiden tekemisestä musiikinkirjoittajien kanssa voisin tehdä aivan oman postauksensa. Biisit ovat kuultavissa Spotifyssä.
Lyhyen muodon kirjoittaminen oli suurin oppimiskynnys, mitä olen käsikirjoittajana kohdannut. Ensimmäinen vaihe 20-minuuttisten jaksojen muovaamisessa 10-minuuttisiksi oli tuskaa täynnä. Mikään “puolittaminen” ei tullut kysymykseen, koska tarina myös tiivistyi – 12 jaksosta tuli 20 puolikasta. Koin myös suuren tarpeen tehdä näistä lyhyistäkin jaksoista omia kokonaisuuksiaan, joilla on omat alkunsa ja loppunsa. Yhden pitkän käsikirjoituksen kirjoittaminen ja sitten sen pilkkominen 10-minuuttisiin paloihin tuntui mielestäni aidan matalimmasta kohdasta menemiseltä.
Avainhetki tapahtui, kun muistin keskustelut vuodelta 2011 jolloin osallistuimme Hetki hauskaa -lyhytelokuvahankkeeseen. 7-minuuttisen komedialyhytelokuvan kirjoittaminen muistutti tätä prosessia suuresti. Mieleeni palasi Uroot-lyhytelokuvani kirjoittaneen Katri Mannisen sanat siitä, miten näin lyhyessä muodossa täytyy olla vain yksi keskeinen kohtaus, ja kaikkien muiden kohtausten täytyy olla siihen suhteessa – joko menossa sitä kohti tai tulossa siitä pois. Tämä ajatus ratkaisi rakenteen. Meidän täytyi Johanneksen kanssa vain päättää kunkin jakson kohdalla, mikä se kohtaus on, ja sitten pohtia kaikki muut kohtaukset suhteessa siihen. Jos jollakin kohtauksella ei ollut suhdetta avainkohtaukseen, se piti poistaa.
Olen ylpeä lopullisista teksteistä juuri nimenomaan siksi, että ne lyhyydestään huolimatta ovat itsenäisiä paloja suuremmassa kokonaisuudessa. Kun yhden kerran aloitimme seuraavan jakson siitä mihin edellinen loppui (1. kauden seitsemäs ja kahdeksas jakso), teimme sen täysin tietoisesti näkökulman vaihdoksena – kapulan antamisena Sallalle, jonka silmin siirryimme kahdeksannessa jaksossa toiseen takaumaan.
Kirjoitin tämän postauksen ja julkaisen käsikirjoitukset (asianosaisten luvalla!) koska minua on aina suuresti hyödyttänyt muiden kirjoittamien käsisten lukeminen. Toivottavasti tästä on apua jollekin joka painii omien tekstiensä kanssa. Erityisesti uskon, että lyhytmuotoinen sarja tulee löytämään isompaa jalansijaa suomalaisessakin televisioskenessä lähivuosina. Tästä näkökulmasta HasBeen on eräänlainen pilotti, ja tämä postaus toivottavasti tarjosi siihen jonkinlaisen ruuminavausraportin.