Kirjoittaessani HasBeenin käsikirjoitusprosessista tulin maininneeksi, että sarjan alkuperäismusiikista riittäisi kerrottavaa ihan omaan postaukseensa. Tässä se on! Sanasta miestä, jne.
Kun tilaus HasBeenin tuotannosta syksyllä 2016 tuli, oli jo selvää, että sarjaan tulee merkittävä määrä alkuperäismusiikkia. Ensimmäinen haaste tuli eteen samantien; koska alkaisimme kuvaamaan Amoksen kanssa Niklaksen nuoruustakaumia jo marraskuun lopussa, teinitähden avainhitti pitäisi olla olemassa jo silloin playbackia varten. Tuotannon ei tarvitsisi olla valmis, mutta lyriikoiden, sävelen ja rytmin pitäisi olla lopulliset jotta kuvattavaa materiaalia voisi käyttää. Biisin nimi Temput ja biitit oli keksitty käsikirjoitusvaiheessa; haimme jotain, mikä voisi uskottavasti olla teinipoikatähden kosiskelevan hitin nimi, mutta halusimme myös olla ironisia – osoittaa jo biisin nimessä, että olemme “in on the joke”. Pohdimme myös havaintoa siitä, että melkein kaikissa teinitähtien mukaviattomissa biiseissä oli syvälle tai ei niin syvälle piilotettuja seksuaalisia subtekstejä. Siksi “temput”.
Koska tässä vaiheessa operoimme vielä pienellä kehittelyrahoituksella, ei mahdollisuutta isompaan musiikkitiimin rekryyn ollut. Johannes otti biisistä vetovastuun bänditoverinsa Antti Heiskalan kanssa, ja he saivat hyvin nopeasti kiinni ydinajatuksesta. Kuulin Temput ja biitit -kappaleen pianodemon noin kahta viikkoa ennen kuvauksia, ja hyväksyin sen pienin muutoksin aikalailla heti. Playbackia varten biisistä tehtiin klikin kanssa versio, jonka Amos kävi laulamassa sisään. Demo oli raaka ja “bare minimum” – sillä saataisiin kuvat kuvattua, mutta mihinkään muuhun siitä ei ollut. En soittanut sitä esimerkiksi Ylelle osoittaakseni kehitystä; en uskonut, että kukaan tiimin ulkopuolinen saisi kiinni ajatuksesta näin keskeneräisessä biisissä.
Syksyllä mukaan tuli myös Miikka Huttunen, joka oli miksannut scoret molempiin pitkiin elokuviini. Etenkin Ollaan vapaiden musikaalikappaleiden miksausprosessi oli ollut niin monipolvinen, että Miikan rauhallisuus, neuvokkuus ja työvaiheiden suvereeni hallitseminen olivat tehneet minuun syvän vaikutuksen. Emme vielä osanneet sanoa mitään scoresta, mutta alkuperäiskappaleiden päätuotanto ja miksaus oli ainakin tärkeä työtehtävä, ja Miikassa olimme löytäneet sille täydellisen tekijän.
Kevätpuolella 2017 käsikirjoitus edistyi pidemmälle ja biisisisällön vaatimukset alkoivat seljetä. Olimme budjetoineet seitsemän alkuperäiskappaletta, joista yksi tehtäisiin sekä englanniksi että suomeksi. NICille kappaleita tulisi kolme, Temput ja biitit (joka oli jo sävelletty ja sanoitettu), nimeämätön toinen ensimmäisen levyn hitti, sekä kolmantena uusi, liian seksikäs kakkoslevyn biisi joka oli jo käsisvaiheessa saanut nimen Hiki.
Niklaksen ja Sallan duo sai nimen René Johanneksen ehdotuksesta. Nimi keksittiin ensin, ja sitten aloin pohtimaan käsikirjoitukseen sen taustoja. Descartes tuli heti mieleen, ja tutkimustyötä tehdessäni minulle paljastui, että Descartesin ensimmäinen julkaisu oli nimeltään Musicae Compendium, ja se käsitteli musiikin teoriaa ja filosofiaa. Match. Renén musiikillinen tyyli oli sen sijaan vaikeamman kehittelytyön takana. Perustimme Spotifyyn referenssilistan johon kerättiin muutamia biisejä jotka tuntuivat oikeilta, mutta nekin lentelivät laidasta laitaan aina Ed Sheeranista Frou Frouhun. Tarvitsimme apua.
Elias Gould oli kiinnittänyt itsensä MikkiH:n rooliin ja näytellyt jo 2016 toukokuussa tehdyssä pilotissa. Pyysimme hänet myös Renén biisiryhmään, ja hänen kauttaan syntyi yhteys myös Iisa Pajulaan, joka ennen upeaa soolouraansa oli ollut suuresti ihailemani Regina-yhtyeen laulaja ja lyriikankirjoittaja. Biisien tuottajan ja soundin varsinaisen luojan pesti oli iso kysymys.
Robin-elokuvaa tehdessä 2012 olin tutustunut pintapuolisesti Robbarin bändissä silloin bassoa soittaneeseen Minna Koivistoon. Satuin lukemaan hänestä artikkelin juuri samaan aikaan kun Renén soundia mietittiin. Tiesin, että kun HasBeenin tarinassa Salla on 20-vuotias tuottajaprodigy, hänen musiikistaan ei kulissien takana voi vastata ryhmä 30-40-vuotiaita miehiä. Halusin löytää “oikean” Sallan, ja Minnassa olin hänet löytänyt. Esittelimme projektin Miikan ja Johanneksen kanssa Minnalle ja hän ei kauaa miettinyt kun ilmoitti lähtevänsä mukaan. Elias, Iisa ja Minna muodostivat siis René-tiimin. Minnaa lainattiin vielä Johanneksen ja Antin NIC-tiimiin tuomaan lisäpontta Hiki-seksihitille. Olihan Minna ollut tekemässä viime vuosina sellaisia hyviä referenssiartisteja kuin Tuure Boelius.
MakeXMikkiH-räppiduo oli olemassa koko ykkös- ja kakkoskauden yhteisoutlinessä isompana, ja vaikka kakkoskauden toteutumisesta ei tässä vaiheessa ollut varmuutta, päätimme edetä niinkuin se olisi tulossa ja istuttaa MXMH:n jo ykköskauden tarinaan. Tähän tarvittiin näyttelijöiden lisäksi yksi biisi, ja se oli saanut outlinessä nimen Fiilaan sun moovei. Johannes oli tutustunut jo aiemmin bändinsä co-writejen yhteydessä räppäri Sonnyyn, jonka pyysimme mukaan, ja Sonny toi mukanaan nuoresta iästään huolimatta merkittävän kokeneen Noah Kinin.
Järjestimme kolmen musatiimin kanssa kesän mittaan useita yhteispalavereita biisiaihioiden soittamiseen, ideoiden heittelyyn ja prosessin seuraamiseen. Minä ja Johannes toimimme makutuomareina ja tarinan valvojina, Miikka piti huolta tuotannollisesta puolesta – deadlineistä, sopimuksista (yhdessä linjatuottaja Kaika Astikaisen kanssa), miksauksesta ja masteroinnista. Kokonaisuus oli luovaa kaaosta, mutta tuotti sellaisen lopputuloksen josta olen äärimmäisen ylpeä. Nämä biisit olisivat kotonaan huippuartistien rostereissa ja radioiden A-soittolistoilla. Fiktiotasolla kyse on mielestäni äärimmäisestä uskottavuudesta.
Temput ja biitit ja Oo oma ittes – teinitähden kaksi ensilevyn hittiä, ponnistivat ehkä kirkkaimmalta referenssipohjalta. Kuuntelimme Robinin ensilevyä, Justin Bieberin Babyä, Tuulia, ja lisämausteena simppelimpää iskelmäpoppia, kuten Arttu Wiskaria. Kävimme läpi vuoden 2010 listahittejä saadaksemme kiinni tuon vuoden soundista. Johannes ja Antti tekivät biisien tuotantoa pitkälle kahdestaan, ja lopulta yhdessä Miikan kanssa veivät biisit maaliin. Miikka pitkän popkokemuksensa kanssa tiesi täsmälleen mitkä olivat viimeiset mausteet jotka kappaleisiin tarvittiin – laulutuplaukset, vinyyliscratchaukset ja muut. KUUMAA-bändin kitaristi Aapo Närhi kävi skulaamassa skebavingutukset nauhalle.
Temput ja biitit: valokuva Pietari Purovaara, suunnittelu Petteri Mäkinen / Sankariliiga
Hiki-kappaletta varten referenssilista sisälsi tietenkin Antti Tuiskua, mutta ehkä tärkeimpänä Timberlaken “Sexyback”-hitin. Futuresex/Lovesounds-albumi on vuodelta 2006, mutta oli siinä määrin aikaansa edellä, että meistä ei tuntunut epäluontevalta ajatella sitä referenssinä vuodelle 2011 kaupallista potentiaalia pohtivien tuottajien mieliin. Sanoituksien suhteen minulla oli yksi toive; mieluummin överit kuin vajarit. Siinä missä Temput ja Ittes olivat pyrkineet parodian suhteen keskitiehen ja jossain määrin jopa omaäänisyyteen, Hien piti ampua reippaasti yli maalin, jotta vitsi toimii. Silti biisi ei saanut olla huono. Olihan se tarinan mukaan iso panostus levy-yhtiöltä ja siihen kohdistuneet kaupalliset toiveet valtavia. Johannes, Antti ja Minna pyörittelivät tehtävänantoa jonkin aikaa, mutta lopulta biisi syntyi hyvinkin nopeasti.
Hiki: valokuva Jenni Salonen, suunnittelu Bifu
Hiki oli poikkeuksellinen myös, koska sille piti kuvata pätkä musiikkivideota. Mustavalkoisuus oli ideana alusta asti, ja se että videossa pelehditään vedessä. Temput ja biitit -biisistä nähdään myös pätkä musiikkivideota, mutta sen koko pointti oli olla geneerinen ja epäkiinnostava, kaikin tavoin liian kiltti. Hien piti ampua yli niin biisinä kuin videonakin. Temput-videon koreografiasta vastannut Jessica Piasecki otti vastaan myös Hien koreografioinnin samoin kuin tanssijoiden rekrytoinnin. Isoksi suunnitteluhaasteeksi osoittautui riittävän kokoinen ja sopivan matala allas jossa tanssia. Ratkaisu oli lopulta lautakehikko metallivahvistein, jonka päälle levitettiin valtava valkoinen pressu. Allas täytettiin studion vesipisteestä, ja kuvauspäivänä paljastui, että siitä sai vain kylmää vettä. Arviolta 20 pannullista vettä keitettiin vedenkeittimillä estämään tanssijoiden ja Amoksen hypotermiaa.
Amokselle täytyy nostaa hattua heittäytymisestä ja huumorintajusta liittyen kaikkeen mitä NIC-teinitähden luomiseen kuului. Biisit, musiikkivideot ja merkka, josta kaikesta emme ehkä kommunikoineet aina uusien ideoiden lennellessä avoimesti Apalle, oli mitä vain, hän lopulta otti kaiken yhtäläisellä huumorilla ja ammattimaisuudella. Heti kun ensijärkytyksestä selvisi.
NICin maailman luominen oli yksi hauskimmista haasteista koko sarjan tekemisessä. Vaikka biisejä tuotettiin vain kolme, piti esimerkiksi CD-levyrekviä varten keksiä albumien koko biisilistat. Edelleen naurattaa/hävettää:
Renén osalta annoin biisitiimille hyvin vapaat kädet. Ensimmäisiä demoja alkoi saapua sähköpostiin heinäkuussa, ja niissä kuului jo oikeaa suuntaa. Duo oli ehdottomasti koko sarjan musiikkikokonaisuuden vaikein pala. Mitään NICin tai MakeXMikkiH:n kaltaista referenssien runsautta ei ollut saatavilla, vaan keskustelu refeistä liikkui jatkuvasti laidasta laitaan ja keskittyi enemmän yksityiskohtiin kuin kokonaiskuvaan. Tilaukseni oli tiivis mutta silti lähes mahdoton: Renén pitäisi kuulostaa tuoreelta, omaltaan ja hittipotentiaaliselta. Kun kuulin Täytyy lähteä -kappaleen ensimmäisen demon, tiesin, että tavoitteeseen päästään.
René: kuvat Pietari Purovaara & Oskari Sipola, suunnittelu Bifun alkuperäisdesigniin pohjautuen Oskari Sipola
Minna rakensi biisejä Eliaksen pohjien perusteella, joista etenkin Huomaamattomassa Eliaksen tuotannolliset ideatkin informoivat lopullista huomattavasti. Myös Täytyy lähteä -kappaleen kalimbateema on Eliaksen ideoima, pohjautuen Apple Loopsista löytyneeseen sampleen. Johannes toimi soundisparraajana ja kävi tietenkin lopulta laulamassa kappaleet nauhalle.
Käsikirjoitus vaati yhden Renén biisin tehtäväksi myös englanniksi Mimosan laulamana. Englanninkieliseen tekstiin avuksi tuli Noah, joka kirjoitti sen suomenkielisen version ollessa jo pitkällä. Mimosa oli etukäteen varoitellut lauluäänestään, ja kun aika oli äänittää, ei minua päästetty studion lähellekään. En tiedä lopulta tekikö Minna valtavia taikatemppuja vai oliko Mimosa vain yrittänyt madaltaa odotuksia, mutta lopputulos on mielestäni onnistunut, kaunis ja mieleenjäävä. Tuotanto All On My Ownissa ja Huomaamattomassa on melkein sama, mutta masterointivaiheessa edelliseen lisättiin hieman enemmän rosoa ja keskeneräisyyttä.
René EP: kuva Pietari Purovaara, suunnittelu Bifu
MakeXMikkiH:n hitti sijoittui Hien tavoin vuoteen 2011. Ajatus oli, että Fiilaan sun moovei oli kaksikon läpimurto, ikäänkuin heidän “Häissä”, ja halusimme soundimaailman heijastavan tätä. Noah otti ideasta kopin kaksin käsin. Biisin äänitehosteet ja lo-fi syntikat herättävät todella fiiliksen kellareiden kasvattien omakustanteesta. Sonny ja Elias kirjoittivat MikkiH:lle lainin “lähetään mun luo / nostaa sun itsetuntoo” jota aluksi nikottelin, kunnes tajusin sen istuvan Mikin hahmon laajempaan kaanoniin täydellisesti (joka oli myös Eliaksen ja Sonnyn pointti). Kakkoskaudelle kirjoitimme Essille reploiksi auki kritiikin lainia kohtaan, ja tuntui, että näin pienellä asialla saatiin osoitettua Mikissä jotain, edes pientä, henkistä kasvua.
Moovei EP: kuva Pietari Purovaara, suunnittelu Bifu
MXMH oli myös kakkoskauden ensimmäinen musiikillinen haaste. Olimme hakeneet pitkään oikeaa ideaa jonka pohjalta ponnistaa. Vuodenvaihteessa 2017 Sonny matkusti Kanarian saarille lomalle ja jakoi Instagramissa storyn hashtagilla #kanariffa. Sana jäi minulle mieleen, googlasin sen, ja lomien jälkeen kirjoittamisen jatkuessa pitchasin Johannekselle ja Maarialle kypsyneen ajatukseni siitä, että tässä olisi Maken ja Mikin uusi levy. Olihan Bono-kana ollut käsiksessä jo ensimmäisestä outlinestä alkaen. Sonnyä tapahtumien kulku huvitti suuresti.
Alunperin pyörittelin idistä siitä, että Kanariffa olisi nimen herättämien odotuksien vastaisesti slovari ja syvällisempi biisi, mutta kun Noah ja Sonny toivat pöytään biitin sekä lainin “mä lähen kanariffaan / hyppää mun vanavirtaan” tuo ajatus putosi samantien. Kuunnellessani ensimmäistä kokonaista versiota biisistä Noahin kellaristudiossa, laini “mulle bileet on kuin upseerikerho / eli kaikkial natsaa” sai lopullisesti vakuuttumaan, että nyt ollaan nerouden äärellä.
Kanariffa: kuva Oskari Sipola, suunnittelu Bifu
Slovaripohjasta syntyi sitten toinen biisi Sait mut kii, joka tilattiin ja tehtiin varuiksi. Makea ja Mikkiä on kakkoskaudella niin paljon, että oletin meidän tarvitsevan heiltä myös toisen biisin. Koska käsistä kirjoitettiin samaan aikaan kuin musiikkia valmisteltiin, emme vielä tienneet, ettei näin lopulta olekaan. Sait mut kii soi kakkoskaudella taustalla vain kahdesti.
Makelle ja Mikille piti lavastusta varten keksiä diskografia. Tähän käytettiin käsisryhmän kanssa pari nauruntäyteistä tuntia, ja annettiin graafisesta suunnittelusta vastanneelle Bifulle vapaat kädet keksimiemme nimien ja Pietari Purovaaran ottamien kuvien kanssa.
Kakkoskauden iso tarinankaari on tietenkin Niklaksen soolouran alku. Tämä tiedettiin alusta asti, ja jo syksyllä Johannes ja Elias olivat säveltäneet ja sanoittaneet ensimmäisen raakademon Mistä mä alotan -kappaleelle, johon Minna teki ykköskauden neljättä jaksoa varten demotuotannon jonka Salla oli ikäänkuin luonnostellut. Se versio jäi kesken, mutta kakkoskauden puolivälissä Niklas palaa biisiraakileen pariin ja kirjoittaa sen sanat loppuun. MakeX ja MikkiH palkkaavat Niklaksen avuksi tuottajalegenda Open, jonka kanssa he työstävät biisin maaliin ja siitä vähän ohi – ja sitten käsikirjoituksen mukaan yli jääneistä elementeistä kokoavat vielä toisen biisin.
Skenaarion epärealistisuutta ei jätetty minulle epäselväksi. Silti se tuntui tarinallisesti oikealta.
Open “ääneksi” rekrytoimme pienen pohdinnan jälkeen Joel Melasniemen, jonka kanssa olen tehnyt yhteistyötä esikoiselokuvastani lähtien, jo kahdeksan vuotta. Joelille annettiin briiffiksi Open taustatarina, pohjaksi Johanneksen ja Eliaksen demo, ja sen jälkeen vapaat kädet. Muistan seisoneeni Friedrichshainissa kuvaamassa Dallas Vlodia kun puhelin värähti ja ensimmäinen tuotantodemo saapui mailiini. Pizzicato-viulut joilla biisi lähtee liikkeelle yllättivät isosti. Mitään tällaista en ollut tullut edes ajatelleeksi, ja ensireaktio olikin ehkä enemmän hämmennystä kuin iloa. Soitin hetkeä myöhemmin demon assistentilleni Luisa Zabelille ja Mimosalle ja heidän reaktionsa oli todella innostunut. Itsekin lämpenin parin kuuntelun jälkeen Joelin visiolle tosissaan.
Toista biisiä haettiin pitkään. Joelin ehdotuksesta hän rakensi ensin Mistä mä alotan -kappaleen valmiiksi, sen jälkeen lisäsi siihen “sopimattomia” elementtejä joista toinen biisi voisi rakentua. Pohjaa tuli myös Eliaksen aiemmin itselleen tekemästä demosta. Kuvausaikataulu oli niin tiivis, että kaikki versiot – valmiit ja keskeneräiset – molemmista kappaleista piti olla käytettävissä heti toisen kuvausjakson alusta, huhtikuun viimeisellä viikolla. Biisin valmistuminen jäi niin kalkkiviivoille, että sitä tehtiin vielä ensimmäisten kuvauspäivien jälkeen ilta- ja yötöinä. Syntyi Ehditäänkö vielä, ja Joel rakensi päälle Protools-sessiot joita voitiin käyttää kuvauksissa.
Mistä mä alotan: kuva Oskari Sipola, suunnittelu Bifu
Kaikkien alkuperäiskappaleiden masteroinnista vastasi Henkka Niemistö Chartmakersilta. Hän on yksi käytetyimmistä ja kokeneimmista popmusiikin masteroijista ja lisäsi viimeisen kosketuksen sarjan musiikin uskottavuuteen.
HasBeeniin tuli alkuperäiskappaleiden lisäksi huomattava määrä scorekappaleita. Alunperin budjetillisista syistä harkitsimme katalogimusiikin käyttämistä, koska yksi johtoajatuksista oli, että score on vain harvoin jos koskaan “perinteistä scorea”. Atlanta-sarjasta inspiroituneina päätimme suhtautua scoreen aina niinsanottuna source-musiikkina, eli se soi taustalla kohtauksissa jostain lähteestä, radiosta, spotifystä, ohi ajavasta autosta, mistä vain. Tämä olisi katalogimusiikilla onnistunut, mutta olisi ollut sarjan hengen – alkuperäisen äänen ylistämisen ja musiikin tekijöiden nostamisen – vastaista. Onneksi löytyi tapa toteuttaa tämä idis räätälöidyllä musiikilla, ja ensimmäisellä kaudella taustamusiikin toteutti Miikka, toisella Johannes. Musiikki saatiin tällä tavalla sopimaan kohtauksiin täsmällisesti.
Jaksoissa kuullaan myös olemassaolevia kappaleita hahmojen esittäminä. Ensimmäisen kauden alkupuolella kuullaan Juice-musikaalissa “Marilyn” ja karaokessa Uusivirtaa, PMMP:tä ja Sannia. Näihin taustat toteutti Miikka ja laulut äänitettiin setissä realismin takaamiseksi. Toisen takaumajakson pikkujouluissa nuori Niklas esittää Sallan säestämänä skumppapäissään Don Huonojen “Seireenin”. Koska halusimme äänittää Niklaksen voksut setissä osana kohtausta, huolehdin etukäteen suuresti Amoksen kyvystä vetää todella vaikea biisi samalla kun hän näyttelee, juoksee ja hyppii. Huolehdin turhaan. Jaksossa kuultava ääni on kokonaisuudessaan setissä äänitettyä, Amos hoiti sen suvereenisti. Annalisa (nuori Salla) harjoitteli rumpujensoittoa monta viikkoa näyttääkseen kohtauksessa uskottavalta, huikeaa duunia häneltäkin.
Kakkoskauden alkupuolella vuorossa oli yksi mielestäni hauskimmista yksittäisistä parodiapaloista: oma Vain elämää -jaksomme. Pitchasin ajatuksen Olavi Uusivirralle alkuvuodesta 2018 ja hän oli heti messissä. Nuori ja kaunis oli biisivalintana alusta asti selkeä, onhan kappale alunperin sävelletty esikoiselokuvaani Elokuuhun, ja mainio pohja “Lähtisitkö”-henkiselle rap-homagelle (“Mille?” “Kun-ni-an-osoi-tuk-sel-le.”). Noah ja Sonny toteuttivat räppiversion ja kertosäkeeseen tuli fiittaajaksi Yona. Kuvasimme oikeassa Satulinnan rantasaunassa ja sen pihalla, täsmälleen samassa paikassa kuin esikuva. Lavastusta ei tehty kuin juuri sen verran mitä kuvaan tarvittiin, ja pöydässä ei tietenkään istunut muita artisteja (valitettavasti). Biisiä ei myöskään tehty kuin säkeistön verran; päätin heti kättelyssä, että sitä ei julkaista.
Kristo Salmisen esittämän Niklaksen isän Paavon laivabändille piti valita myös kolme biisiä. Valinta suoritettiin käsikirjoitusvaiheessa, ja ensimmäisistä, itsestäänselvimmistä valinnoista (Kultainen nuoruus) päästiin onneksi hieman pidemmälle. Erityinen suosikkini on Mikä boogie, josta ajatus laivalla keikkailevan viihdeorkesterin “illan päättäjänä” herättää minussa edelleen suurta huvittuneisuutta. Jakson käsikirjoituksesta vastannut Maaria Nuoranne lähti itse risteilylle muutama viikko kuvausten jälkeen, ja eiköhän siellä bändi veivannut Autiosaarta.
Jaksossa Kriston lauluäänenä kuullaan allekirjoittanut. Kriston oma lauluääni oli ennen kuvauksia A-viruksen runtelema, joten suoritin silloin playbackia varten lauluraidat nauhalle. Kuvausten jälkeen Kristo kävi laulamassa omat versionsa sisään, mutta äänisuunnittelija Micke Nyströmin ja Johanneksen kanssa keskustellen tulimme siihen tulokseen, että hänen äänensä ei vakuuttanut siitä, että Paavo olisi kokenut iskelmälaulaja. Palasimme, Kriston siunauksella, äänittämiini raitoihin ja niitä muovattiin vielä hieman “Kristomaisemmiksi”.
Kevättalvella 2018 Yle tilasi meiltä Youtubeen viisiosaisen spinoff-sarjan Dallas Vlod, jonka idea oli olla Sallan oma vlogi. Se kuvattiin hyvin pienellä tiimillä Berliinissä kahdella kuvausreissulla. Budjetoimme sarjaan kaksi alkuperäisbiisiä sekä englanninkielisen version Täytyy lähteä -kappaleesta, nimellä I’ll Be Gone. René-musatiimi tiivistyi Iisaan ja Minnaan, jotka toteuttivat kappaleet täysin itsenäisesti. Koin, että heillä oli jo ykköskauden jäljiltä ymmärrys Sallan hahmosta, hänen musiikistaan ja sarjan maailmasta. Olin täysin oikeassa. Anything Goes ja Take Me There saapuivat sähköpostiini lähes täysin valmiina. Spinoffiin roolitettu Elina Saarela, joka esitti Sallan uutta muusaa ja love interestiä Susannaa, kävi laulamassa kappaleet nauhalle yhdessä aamupäivässä.
Anything Goes: maalaus Anniina Sipola
Biisit informoivat myös käsikirjoitusta: pirteä Anything Goes inspiroi meitä kirjoittamaan Vlodin neljännen jakson yhä vain iloisemmaksi ja vauhdikkaammaksi, ja Take Me There teki viidennestä ja viimeisestä jaksosta hieman haikean. Kuvasimme viimeisen jakson epilogin Kööpenhaminassa Alman kiertueen vieraana. Koska olimme paikalla lähestulkoon dokumentaarisesti, emme pyrkineetkään vaikuttamaan keikkaillan tapahtumiin vaan kuvasimme Mimosan kanssa sitä, mitä vastaan tuli. Biisi soi jatkuvasti päässäni, tiesin, mihin ja miten se jaksossa leikataan kuvaamaamme matskuun.
Take Me There, maalaus Anniina Sipola
Vlodissa kuultiin lisäksi Kasper Granrothin eli KasperG:n biisiä, jota hän cameossaan työstää yhdessä Sallan ja Susannan kanssa. Hyvissä ajoin ennen kuvauksia Kassu lähetti kuultavakseni demopohjiaan, joita jaksossa voisi työstää. Valitsin niistä yhden ja Iisa kirjoitti biisiin sekä toplinen että hieman sanoja, ja antoi myös nimen Once More With A Feeling. Kaikki mitä jaksossa nähdään, on improvisointia ja biisin oikeaa työstöä näiltä pohjilta. Kasper äänitti Elinan/Susannan laulut suoraan kuvatessa, ja työsti niitä samalla kun näytteli. Olen tästä jaksosta ja kohtauksesta suunnattoman iloinen; se on täysin totta, lähes dokumentaarinen, silti täynnä pieniä draamallisia hetkiä ja vihjeitä, kuten päivänselvä kiinnostus Sallan ja Susannan välillä.
Kun Johanneksen kanssa työstimme HasBeenin ideaa talvella 2015-2016, minulle alkoi muodostua kuva siitä, miten haastavaa erityisesti sarjan musiikkipuoli tulisi olemaan, jos se lähtisi tuotantoon. Hahmotin edessä olevan työmaan, mutta en silti todellakaan voi sanoa käsittääneeni täysin, miten valtava ja monipolvinen osa se olisi projektia. Osa, joka jatkui aina viimeiseen kuvauspäivään Ruisrockissa saakka. Se, miten hyvin musiikin kokonaisuus sarjassa onnistui, on täysin mukaan lähteneen työryhmän valtavan lahjakkuuden, idearikkauden ja työteliäisyyden ansiota. He inspiroituivat meistä, tarinastamme, ja me inspiroiduimme heidän musiikistaan. Vastaavaa kokemusta minulla ei ohjaajana ole, ja olen tästä koko prosessista suunnattoman kiitollinen.
Kuuntele HasBeen-soittolista Spotifyssä ja lisää se suosikkeihisi!
Musiikkitiimi:
Johannes Brotherus
Antti Heiskala
Miikka Huttunen
Elias Gould
Minna Koivisto
Iisa Pajula
Noah Kin
Sonny Kylä-Liuhala
Joel Melasniemi
KASPERG
sekä:
Bifu, graafinen suunnittelu
Pietari Purovaara, valokuvat
Henkka Niemistö, masterointi